Autismikirjon meltdownit – miksi niitä tapahtuu ja miten voit auttaa lastasi?

K. Cheour,

Moni autismikirjon lapsen vanhempi kohtaa tilanteita, joissa lapsi vaikuttaa menettävän täysin kykynsä hallita tunteitaan ja käyttäytymistään. Lapsi saattaa huutaa, itkeä, lyödä itseään, juosta pois tilanteesta tai romahtaa lattialle. Näitä tilanteita kutsutaan usein meltdowneiksi.

Meltdownit voivat olla vanhemmalle hämmentäviä ja kuormittavia. Ne herättävät usein kysymyksiä: Miksi näin tapahtui? Oliko kyseessä kiukkukohtaus? Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Miten voin auttaa lastani?

Meltdown ei kuitenkaan ole merkki huonosta kasvatuksesta, tahallisesta tottelemattomuudesta tai vanhemman epäonnistumisesta. Useimmiten kyse on siitä, että lapsen hermosto on kuormittunut yli sen, mitä hän pystyy sillä hetkellä käsittelemään.

Mikä on meltdown?

Meltdown on voimakas reaktio tilanteeseen, jossa lapsen kyky säädellä tunteitaan, käyttäytymistään tai aistikuormitustaan ylittyy. Sitä voidaan ajatella hermoston “ylikuormitustilana”, jossa lapsi ei enää pysty käyttämään tavallisia selviytymiskeinojaan.

Autismikirjon lapsilla hermosto saattaa käsitellä ympäristön ärsykkeitä eri tavalla kuin neurotyypillisillä lapsilla. Äänet voivat tuntua kovemmilta, valot kirkkaammilta, vaatteet epämukavammilta tai sosiaaliset tilanteet kuormittavammilta.

Kun kuormitusta kertyy riittävästi, seurauksena voi olla meltdown.

Meltdown vai kiukkukohtaus?

Vaikka meltdown ja kiukkukohtaus voivat näyttää ulospäin samanlaisilta, niiden taustalla olevat syyt ovat usein erilaisia.

Kiukkukohtauksessa lapsi pyrkii yleensä saavuttamaan jotakin tai välttämään jotakin. Käyttäytymiseen liittyy usein tavoite, vaikka lapsi kokisikin samalla voimakkaita tunteita.

Meltdownissa lapsi ei yleensä pyri saamaan mitään. Sen sijaan hänen hermostonsa on ylikuormittunut tavalla, joka heikentää merkittävästi kykyä säädellä tunteita ja käyttäytymistä.

Todellisuudessa näiden kahden ilmiön erottaminen ei aina ole helppoa. Voimakkaat tunteet voivat muuttua kuormitukseksi, ja kiukkukohtaus voi joskus eskaloitua meltdowniksi. Siksi tilanteen taustatekijöiden ymmärtäminen on usein tärkeämpää kuin ilmiön tarkka nimeäminen.

Mitkä tekijät voivat laukaista meltdownin?

Jokainen autismikirjon lapsi on erilainen, mutta yleisiä laukaisevia tekijöitä ovat:

• voimakkaat äänet
• kirkkaat tai vilkkuvat valot
• suuret ihmisjoukot
• odottamattomat muutokset suunnitelmiin
• siirtymätilanteet
• väsymys
• nälkä
• kipu tai fyysinen epämukavuus
• vaikeudet ilmaista omia tarpeita
• sosiaalinen kuormitus
• ahdistus tai epävarmuus

Usein meltdown ei johdu yhdestä tekijästä vaan useiden kuormitustekijöiden kasautumisesta päivän aikana.

Opettele tunnistamaan varhaiset merkit

Meltdown harvoin alkaa täysin ilman ennakkovaroitusta. Monilla lapsilla kuormituksen lisääntyminen näkyy jo ennen varsinaista kriisiä.

Varhaisia merkkejä voivat olla esimerkiksi:

• lisääntynyt stimmaaminen
• levottomuus
• vetäytyminen
• ärtyneisyys
• tavallista heikompi keskittyminen
• korvien peittäminen
• tavallista suurempi tarve saada varmistuksia
• itkuherkkyys
• vaikeus siirtyä tehtävästä toiseen

Kun vanhempi oppii tunnistamaan nämä merkit, tilanteeseen voidaan usein puuttua ennen kuin kuormitus kasvaa liian suureksi.

Mitä tehdä meltdownin aikana?

1. Pysy mahdollisimman rauhallisena

Lapsen hermosto tarvitsee turvallisuuden tunnetta. Korotettu ääni, kiireiset ohjeet tai moitteet lisäävät usein kuormitusta entisestään.

Pyri puhumaan rauhallisesti ja käyttämään vain muutamia sanoja.

Esimerkiksi:

• “Olet turvassa.”
• “Olen tässä.”
• “Autan sinua.”

2. Vähennä kuormitusta

Jos mahdollista, siirrä lapsi rauhallisempaan ympäristöön.

Voit esimerkiksi:

• sammuttaa kirkkaat valot
• vähentää ääniä
• poistaa ylimääräisiä ihmisiä tilanteesta
• tarjota lapselle rauhallisen tilan

Monille lapsille auttaa myös mahdollisuus käyttää omia itsesäätelykeinojaan, kuten stimmaamista, keinumista, painopeittoa tai tuttua rauhoittavaa esinettä.

3. Älä vaadi keskustelua

Meltdownin aikana lapsi ei yleensä kykene käsittelemään pitkiä selityksiä tai ratkaisemaan ongelmia.

Nyt ei ole oikea hetki opettaa, neuvotella tai kysellä tapahtuneesta.

Keskity turvallisuuteen ja rauhoittumiseen.

4. Huolehdi turvallisuudesta

Jos lapsi voi vahingoittaa itseään tai muita, poista vaaralliset esineet ympäristöstä.

Joillekin perheille on hyödyllistä järjestää kotiin rauhoittumistila, jossa lapsi voi turvallisesti palautua kuormittavista tilanteista.

Mitä tehdä meltdownin jälkeen?

Meltdown kuluttaa paljon energiaa. Sen jälkeen lapsi voi olla:

• väsynyt
• surullinen
• häpeissään
• hämmentynyt
• ärtynyt

Moni lapsi tarvitsee ennen kaikkea lepoa ja läheisyyttä.

Kun lapsi on palautunut, voitte keskustella tapahtuneesta hänen kehitystasonsa mukaisesti.

Voit kysyä esimerkiksi:

• “Mikä tuntui vaikealta?”
• “Huomasitko jotain, mikä teki olosi epämukavaksi?”
• “Miten voisimme auttaa ensi kerralla?”

Kaikki lapset eivät kuitenkaan pysty kuvaamaan kokemuksiaan sanallisesti. Tällöin vanhemman havainnot ympäristöstä ja tilanteesta ovat erityisen arvokkaita.

Miten meltdowneja voidaan ehkäistä?

Meltdownien ehkäisy perustuu usein niiden laukaisevien tekijöiden tunnistamiseen.

Monia perheitä auttaa yksinkertainen seuranta:

• Mitä tapahtui ennen meltdownia?
• Mitä tapahtui sen aikana?
• Mitä tapahtui sen jälkeen?

Tällainen seuranta voi paljastaa toistuvia kuormitustekijöitä, joita ei muuten huomaisi.

Lisäksi hyödyllisiä keinoja voivat olla:

• ennakoitavat rutiinit
• visuaaliset aikataulut
• riittävät tauot
• aistiympäristön mukauttaminen
• tunteiden tunnistamisen harjoittelu
• kommunikointitaitojen tukeminen
• lapsen omien rauhoittumiskeinojen harjoittelu

Milloin kannattaa hakea apua?

Jos meltdownit ovat hyvin voimakkaita, toistuvia tai vaikeuttavat merkittävästi lapsen arkea, kannattaa keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Arvioinnissa voidaan selvittää esimerkiksi:

• aistitiedon käsittelyn haasteita
• ahdistuneisuutta
• ADHD-oireita
• uniongelmia
• kommunikaation vaikeuksia
• muita samanaikaisia kehityksellisiä tai psyykkisiä haasteita

Oikeanlainen tuki voi auttaa sekä lasta että koko perhettä ymmärtämään paremmin kuormitusta aiheuttavia tilanteita ja löytämään toimivia keinoja niiden hallintaan.

Lopuksi

Meltdownit voivat tuntua pelottavilta sekä lapsesta että vanhemmasta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että niiden taustalla on yleensä kuormittunut hermosto, ei tahallinen huono käytös.

Kun opimme tunnistamaan kuormituksen merkkejä, vähentämään laukaisevia tekijöitä ja tukemaan lapsen itsesäätelyä, voimme auttaa häntä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja pärjäämään paremmin haastavissa tilanteissa.

Lähteet

Bogdashina, O. (2016). Sensory Perceptual Issues in Autism and Asperger Syndrome (2nd ed.). Jessica Kingsley Publishers.

Grandin, T., & Panek, R. (2013). The Autistic Brain: Thinking Across the Spectrum. Houghton Mifflin Harcourt.

Porges, S. W. (2011). The Polyvagal Theory: Neurophysiological Foundations of Emotions, Attachment, Communication, and Self-Regulation. W. W. Norton & Company.

Siegel, D. J., & Bryson, T. P. (2012). The Whole-Brain Child. Delacorte Press.

Schaaf, R. C., & Mailloux, Z. (2015). Clinician’s guide for implementing Ayres Sensory Integration®. Autism Research and Treatment, 2015, 1–9.

Huomio: Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa lääkärin, psykologin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota.