Autismi vai kehitysvamma? Miten psykologisissa tutkimuksissa etsitään vastausta tähän tärkeään kysymykseen

K, Cheour, PhD

Kun lapsen kehitys etenee odotettua hitaammin, oppiminen tuottaa vaikeuksia tai arjessa selviytyminen herättää huolta, vanhemmat, opettajat ja terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat usein pohtimaan samaa kysymystä:

Johtuvatko lapsen haasteet autismikirjon häiriöstä, kehitysvammasta vai molemmista?

Vastaus ei ole aina yksinkertainen.

Autismikirjon häiriö ja kehitysvamma ovat kaksi eri diagnoosia, mutta ne voivat muistuttaa toisiaan monin tavoin. Lisäksi ne esiintyvät usein samanaikaisesti. Tästä syystä erotusdiagnostiikka on yksi lasten ja nuorten psykologisten tutkimusten tärkeimmistä ja vaativimmista osa-alueista.

Laadukkaiden psykologisten tutkimusten tavoitteena ei ole pelkästään antaa diagnoosia. Niiden tarkoituksena on ymmärtää, miksi lapsi kohtaa tiettyjä haasteita, millaisia vahvuuksia hänellä on ja millainen tuki auttaa häntä parhaiten.

Mitä kehitysvammalla tarkoitetaan?

Kehitysvamma tarkoittaa merkittäviä rajoitteita sekä älyllisessä toimintakyvyssä että adaptiivisissa eli arjen taidoissa.

Nykyisten DSM-5-TR- ja ICD-11-kriteerien mukaan kehitysvammadiagnoosi perustuu kolmeen keskeiseen osa-alueeseen:

1. Älyllinen toimintakyky
2. Adaptiivinen toimintakyky
3. Oireiden alkaminen kehitysiässä

Pelkkä matala tulos älykkyystestissä ei siis riitä kehitysvammadiagnoosiin. Henkilöllä tulee olla myös merkittäviä vaikeuksia arjen toimintakyvyssä, kuten kommunikoinnissa, itsestä huolehtimisessa, sosiaalisissa suhteissa tai itsenäisessä selviytymisessä.

Mitä autismikirjon häiriöllä tarkoitetaan?

Autismikirjon häiriö on neurokehityksellinen erityispiirre, jonka keskeisiä piirteitä ovat:

• sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet
• kommunikaation erityispiirteet
• rajoittuneet kiinnostuksen kohteet
• toistuvat käyttäytymismallit
• joustamattomuus
• aistitiedon käsittelyn poikkeavuudet

Toisin kuin joskus virheellisesti ajatellaan, autismi ei tarkoita automaattisesti kehitysvammaa. Autismikirjon henkilöllä voi olla erittäin korkea, keskimääräinen tai matala älykkyystaso.

Miksi autismi ja kehitysvamma sekoittuvat helposti?

Molemmat voivat näkyä esimerkiksi:

• puheen kehityksen viivästymisenä
• oppimisvaikeuksina
• sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteina
• hitaampana kehityksenä
• lisääntyneenä tuen tarpeena

Päällepäin tarkasteltuna oireet voivat näyttää hyvin samanlaisilta.

Taustalla olevat syyt ovat kuitenkin usein erilaisia.

Kehitysvammassa vaikeudet näkyvät yleensä melko tasaisesti useilla kehityksen osa-alueilla.

Autismikirjon häiriössä kehitysprofiili on usein epätasainen. Lapsi voi esimerkiksi osoittaa vahvaa visuaalista päättelykykyä tai erinomaista muistia samalla, kun sosiaalinen vuorovaikutus, joustava ajattelu tai arjessa selviytyminen tuottavat huomattavia vaikeuksia.

Psykologinen tutkimus alkaa kokonaiskuvan muodostamisesta

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus, että autismi tai kehitysvamma voitaisiin todeta yhden testin perusteella.

Todellisuudessa arviointi perustuu useiden tietolähteiden yhdistämiseen.

Psykologi kerää tietoa esimerkiksi:

• vanhempien haastatteluista
• päiväkodin tai koulun havainnoista
• kehityshistoriasta
• aiemmista tutkimuksista
• lääkärinlausunnoista
• suorasta havainnoinnista
• standardoiduista psykologisista testeistä

Erityisen tärkeää on ymmärtää lapsen kehityksen kulku varhaislapsuudesta tähän päivään.

Älyllisen toimintakyvyn arviointi

Kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnissa käytetään usein standardoituja testejä, kuten:

• WPPSI-IV
• WISC-V
• WAIS-IV
• Leiter-3
• Stanford-Binet 5

Näiden avulla voidaan arvioida esimerkiksi:

• kielellistä päättelyä
• visuaalista hahmottamista
• työmuistia
• prosessointinopeutta
• ongelmanratkaisukykyä
• yleistä oppimiskykyä

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, ettei älykkyystesti yksin ratkaise kysymystä autismista tai kehitysvammasta.

Kaksi lasta voi saada samanlaisen tuloksen älykkyystestissä mutta selviytyä arjessa hyvin eri tavoin.

Adaptiivisen toimintakyvyn arviointi on ratkaisevan tärkeää

Kehitysvamman diagnostiikassa yhtä tärkeää kuin älyllisen toimintakyvyn arviointi on adaptiivisen toimintakyvyn tutkiminen.

Adaptiivisella toimintakyvyllä tarkoitetaan taitoja, joita ihminen tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisessä elämässä.

Näitä ovat esimerkiksi:

• kommunikointi
• sosiaaliset taidot
• omatoimisuus
• turvallisuustaidot
• ajan hallinta
• vapaa-ajan taidot
• kodinhoito
• yhteisössä toimiminen
• itsenäinen päätöksenteko

Koska kaikkia näitä taitoja ei voida arvioida luotettavasti vastaanottokäynnin aikana, psykologi kerää tietoa myös vanhemmilta, opettajilta ja muilta henkilöiltä, jotka tuntevat lapsen hyvin.

Vineland-3 – yksi tärkeimmistä adaptiivisen toimintakyvyn mittareista

Vineland Adaptive Behavior Scales (Vineland-3) on yksi maailman käytetyimmistä adaptiivisen toimintakyvyn arviointimenetelmistä.

Sen avulla arvioidaan:

• kommunikaatiota
• päivittäisiä elämäntaitoja
• sosiaalistumista
• motorisia taitoja
• adaptiivista kokonaisprofiilia

Vineland perustuu yleensä vanhemman tai muun läheisen henkilön haastatteluun tai kyselyyn.

Menetelmän vahvuutena on, että se kuvaa henkilön todellista toimintakykyä arjen tilanteissa eikä pelkästään tutkimushuoneessa.

ABAS-3 – käytännön toimintakyvyn laaja arviointi

Toinen yleisesti käytetty menetelmä on Adaptive Behavior Assessment System (ABAS-3).

ABAS arvioi muun muassa:

• kommunikointia
• yhteisössä toimimista
• vapaa-ajan taitoja
• omatoimisuutta
• sosiaalisia taitoja
• turvallisuuden huomioimista
• toiminnanohjausta
• työskentelytaitoja

ABAS antaa kokonaiskuvan siitä, kuinka hyvin henkilö selviytyy käytännön elämässä verrattuna samanikäisiin henkilöihin.

Miksi adaptiivisten taitojen arviointi on niin tärkeää?

Nykyisten diagnostisten kriteerien mukaan kehitysvammaa ei voida diagnosoida ilman adaptiivisen toimintakyvyn arviointia.

Esimerkiksi henkilö voi saada älykkyystestissä keskimääräistä heikomman tuloksen mutta selviytyä arjessaan melko itsenäisesti. Tällöin kehitysvamman diagnostiset kriteerit eivät välttämättä täyty.

Toisaalta autismikirjon henkilöillä nähdään usein tilanne, jossa älykkyys on keskimääräinen tai jopa korkea, mutta adaptiiviset taidot ovat huomattavasti odotettua heikommat.

Tutkimukset osoittavat, että autismikirjon henkilöillä adaptiivinen toimintakyky voi jäädä selvästi jälkeen siitä, mitä heidän kognitiivisen kykytasonsa perusteella voitaisiin odottaa.

Juuri tämän vuoksi adaptiivisen toimintakyvyn arviointi on yksi tärkeimmistä autismin ja kehitysvamman erotusdiagnostiikan välineistä.

Autismitutkimukset täydentävät kokonaiskuvaa

Kun autismikirjon häiriötä epäillään, tutkimuksiin sisältyy usein myös autismispesifisiä menetelmiä, kuten:

• ADOS-2
• ADI-R
• strukturoitu havainnointi
• vanhempien haastattelut
• koulun ja päiväkodin havainnot

Näiden avulla arvioidaan erityisesti:

• sosiaalista vuorovaikutusta
• kommunikaatiota
• käyttäytymisen joustavuutta
• toistuvia käyttäytymismalleja
• aistitiedon käsittelyä

Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, ovatko lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet suurempia kuin mitä pelkkä kehitystaso selittäisi.

Voiko henkilöllä olla sekä autismi että kehitysvamma?

Kyllä voi.

Autismikirjon häiriö ja kehitysvamma eivät sulje toisiaan pois.

Osalla henkilöistä esiintyy sekä autismikirjon häiriö että kehitysvamma samanaikaisesti. Tällöin henkilöllä on sekä autismikirjon ydinoireita että merkittäviä rajoitteita älyllisessä ja adaptiivisessa toimintakyvyssä.

Tämän vuoksi erotusdiagnostiikan tavoitteena ei aina ole valita diagnoosien välillä, vaan selvittää, täyttyvätkö toisen tai molempien diagnoosien kriteerit.

Miksi oikea diagnoosi on tärkeä?

Virheellinen tulkinta voi johtaa siihen, että lapsi saa vääränlaista tukea.

Jos autismikirjon häiriö jää tunnistamatta, sosiaalisen kommunikaation erityishaasteet voivat jäädä huomioimatta.

Jos kehitysvamma jää tunnistamatta, lapsen todellinen tuen tarve voidaan aliarvioida.

Oikea diagnoosi auttaa:

• suunnittelemaan tarkoituksenmukaisen kuntoutuksen
• kohdentamaan koulun tukitoimet oikein
• ennakoimaan tulevaa tuen tarvetta
• tukemaan perhettä paremmin
• rakentamaan realistisia tavoitteita

Yhteenveto

Kun psykologisissa tutkimuksissa pohditaan kysymystä “autismi vai kehitysvamma”, kyse ei ole yhden testin suorittamisesta.

Arvioinnissa yhdistetään tietoa:

• kehityshistoriasta
• kognitiivisesta toimintakyvystä
• adaptiivisista taidoista
• autismikirjon oireista
• arjessa selviytymisestä
• koulun ja kodin havainnoista

Vasta kokonaiskuva mahdollistaa luotettavan erotusdiagnostiikan.

Parhaimmillaan psykologinen tutkimus ei ainoastaan anna diagnoosia. Se auttaa ymmärtämään lapsen vahvuuksia, tunnistamaan tuen tarpeita ja rakentamaan perustan tarkoituksenmukaiselle kuntoutukselle sekä onnistuneelle tulevaisuudelle.

Lähteet

American Psychiatric Association. (2022). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (5th ed., text rev.; DSM-5-TR). American Psychiatric Publishing.

World Health Organization. (2022). International Classification of Diseases 11th Revision (ICD-11). World Health Organization.

Thurm, A., Farmer, C., Salzman, E., Lord, C., & Bishop, S. (2019). State of the field: Differentiating intellectual disability from autism spectrum disorder. Frontiers in Psychiatry, 10, 526.

McQuaid, G. A., Pelphrey, K. A., Bookheimer, S. Y., ym. (2021). The gap between IQ and adaptive functioning in autism spectrum disorder. Autism, 25(6), 1565–1579.

Alvares, G. A., Bebbington, K., Cleary, D., ym. (2020). The misnomer of high functioning autism: Intelligence is an imprecise predictor of functional abilities at diagnosis. Autism, 24(1), 221–232.

Carpentieri, S., & Morgan, S. B. (1996). Adaptive and intellectual functioning in autistic and nonautistic children with intellectual disability. Journal of Autism and Developmental Disorders, 26(6), 611–620.

de Bildt, A., Kraijer, D., Sytema, S., & Minderaa, R. (2005). The psychometric properties of the Vineland Adaptive Behavior Scales in children and adolescents with intellectual disability. Journal of Autism and Developmental Disorders, 35, 53–62.

Sparrow, S. S., Cicchetti, D. V., & Saulnier, C. A. (2016). Vineland Adaptive Behavior Scales (3rd ed.). Pearson.

Harrison, P. L., & Oakland, T. (2015). Adaptive Behavior Assessment System (3rd ed.). Western Psychological Services. Schalock, R. L., Luckasson, R., & Tassé, M. J. (2021). Intellectual Disability: Definition, Diagnosis, Classification, and Systems of Supports (12th ed.). American Association on Intellectual and Developmental Disabilities.