Varhainen kuntoutus vai myöhemmät korjaavat palvelut – kumpi tulee halvemmaksi?

K. Cheour, PhD

Johdanto

Suomen hyvinvointialueet kohtaavat samanaikaisesti kaksi haastetta. Toisaalta neurokehityksellisten häiriöiden, kuten ADHD:n ja autismikirjon häiriön, tunnistaminen on lisääntynyt merkittävästi. Toisaalta palvelujärjestelmään kohdistuu voimakas paine hillitä kustannusten kasvua.

Tämän vuoksi päätöksentekijät joutuvat jatkuvasti pohtimaan, mihin rajalliset resurssit kannattaa kohdentaa.

Kannattaako investoida varhaisiin tutkimuksiin, kuntoutukseen ja tukipalveluihin vai odottaa, kunnes ongelmat ovat selvemmin nähtävissä?

Taloustieteen, terveydenhuollon ja kasvatustieteiden tutkimus antaa tähän kysymykseen melko johdonmukaisen vastauksen: varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki ovat yleensä huomattavasti kustannustehokkaampia kuin myöhemmin tarvittavat korjaavat palvelut.

Neurokehitykselliset häiriöt ovat elämänkaaren ilmiö

ADHD ja autismikirjon häiriö eivät ole pelkästään lapsuuden haasteita.

Niiden vaikutukset voivat näkyä:

• oppimisessa
• koulutuksessa
• mielenterveydessä
• sosiaalisissa suhteissa
• työelämässä
• toimintakyvyssä

Kustannukset eivät siten synny ainoastaan terveydenhuollossa. Ne jakautuvat koko palvelujärjestelmään:

• perusterveydenhuoltoon
• erikoissairaanhoitoon
• oppilashuoltoon
• erityisopetukseen
• sosiaalipalveluihin
• kuntoutukseen
• työvoimapalveluihin

Juuri tästä syystä neurokehityksellisten häiriöiden kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin pelkät tutkimus- tai hoitokustannukset.

Ongelmat eivät yleensä korjaannu odottamalla

Palvelujärjestelmissä esiintyy joskus ajatus, että lieviä oireita kannattaa seurata ennen laajempien tutkimusten käynnistämistä.

Joissakin tilanteissa tämä on perusteltua.

Tutkimus kuitenkin osoittaa, että merkittävät neurokehitykselliset vaikeudet eivät yleensä katoa ajan myötä ilman asianmukaista tukea. Sen sijaan alkuperäisen ongelman ympärille alkaa usein rakentua uusia ongelmia.

Esimerkiksi ADHD-lapsella voidaan nähdä:

• oppimisen vaikeuksia
• koulupoissaoloja
• itsetunnon heikkenemistä
• ahdistuneisuutta
• käytöshaasteita

Autismikirjon lapsella puolestaan voidaan nähdä:

• sosiaalista vetäytymistä
• koulukuormituksen kasvua
• ahdistusoireita
• koulukieltäytymistä
• perheen kuormittumista

Tällöin alkuperäinen neurokehityksellinen haaste muuttuu vähitellen monialaiseksi palvelutarpeeksi.

Korjaavat palvelut ovat lähes aina kalliimpia

Taloustieteessä tunnetaan ilmiö, jota kutsutaan “myöhäisen puuttumisen kustannuksiksi”.

Mitä pidemmälle ongelma ehtii kehittyä, sitä enemmän tarvitaan:

• tutkimuksia
• ammattilaisia
• palveluita
• kuntoutusta
• seurantaa

Yksi ADHD:n taloudellista kuormitusta tarkastellut kansainvälinen systemaattinen katsaus analysoi 44 tutkimusta eri maista. Katsauksen mukaan ADHD aiheuttaa merkittäviä kustannuksia paitsi terveydenhuollossa myös koulutuksessa, työelämässä ja sosiaalipalveluissa. Merkittävä osa kustannuksista syntyy menetetystä toimintakyvystä eikä varsinaisesta hoidosta.

Toisin sanoen kalleinta ei usein ole tutkiminen tai kuntoutus.

Kalleinta on toimintakyvyn menetys.

Koulutusjärjestelmä kantaa suuren osan kustannuksista

Kun keskustellaan neurokehityksellisten häiriöiden kustannuksista, huomio kohdistuu usein terveydenhuoltoon.

Todellisuudessa koulutusjärjestelmä kantaa huomattavan osan kustannuksista.

ADHD:n ja autismikirjon häiriöiden yhteydessä kustannuksia syntyy esimerkiksi:

• erityisopetuksesta
• koulunkäynnin tuesta
• koulupsykologipalveluista
• oppilashuollosta
• pienryhmäopetuksesta
• koulunkäynnin avustajapalveluista

Jos lapsen todellista tuen tarvetta ei tunnisteta ajoissa, tukitoimet voivat kohdistua väärin tai niiden vaikuttavuus jää heikoksi.

Tällöin kustannukset kasvavat ilman vastaavaa hyötyä.

Mielenterveyspalveluiden käyttö kasvaa

Neurokehitykselliset häiriöt eivät automaattisesti johda mielenterveyden ongelmiin.

Kuitenkin hoitamattomat tai tunnistamattomat vaikeudet lisäävät riskiä myöhemmille psyykkisille ongelmille.

Erityisesti tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä:

• ahdistuneisuuteen
• masennukseen
• itsetuhoisuuteen
• päihdeongelmiin
• työuupumukseen

Kun alkuperäinen neurokehityksellinen häiriö jää tunnistamatta, henkilö voi päätyä hakemaan apua näihin seurannaisongelmiin vuosien ajan ilman, että varsinainen juurisyy tulee huomioiduksi.

Mitä tutkimus sanoo varhaisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta?

Autismikirjon häiriöiden osalta varhaisia interventioita on tutkittu runsaasti.

Laaja brittiläinen systemaattinen katsaus tarkasteli 20 tutkimusta varhaisista autismikirjon kuntoutusohjelmista. Tulosten perusteella adaptiivinen toimintakyky parani kahden vuoden seurannassa keskimäärin seitsemän pistettä verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Myös kognitiivisessa toimintakyvyssä havaittiin merkittäviä parannuksia.

Vaikka yksittäisten menetelmien vaikuttavuudesta keskustellaan edelleen, tutkimuskirjallisuudessa on laaja yksimielisyys siitä, että varhainen tuki tuottaa parempia tuloksia kuin tilanteet, joissa tuki alkaa vasta ongelmien kasautumisen jälkeen.

Entä ADHD?

ADHD:n osalta taloudellinen tutkimus on vielä vahvempaa.

Vuonna 2021 julkaistu systemaattinen katsaus tarkasteli 29 ADHD-hoitojen kustannusvaikuttavuustutkimusta. Lähes kaikki tutkimukset päätyivät siihen, että ADHD:n hoitaminen oli kustannustehokkaampaa kuin hoitamatta jättäminen. Tämä koski sekä lääkehoitoa että psykososiaalisia interventioita.

Toinen laaja katsaus osoitti, että käyttäytymiseen ja vanhempien ohjaukseen perustuvat varhaiset interventiot olivat kustannusvaikuttavia erityisesti nuoremmilla lapsilla.

Hyvinvointialueiden näkökulma

Hyvinvointialueiden budjeteissa tutkimukset ja kuntoutus näkyvät välittöminä kustannuksina.

Ongelma on, että säästöt näkyvät usein toisessa paikassa ja myöhemmin.

Esimerkiksi:

• koulupudokkuuden väheneminen näkyy opetussektorilla
• työkyvyn paraneminen näkyy työllisyydessä
• mielenterveyspalveluiden käytön väheneminen näkyy erikoissairaanhoidossa
• perheiden kuormituksen väheneminen näkyy sosiaalipalveluissa

Tämän vuoksi lyhyen aikavälin säästö voi joskus lisätä pitkän aikavälin kustannuksia.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Varhainen kuntoutus ei tarkoita sitä, että jokainen lapsi tarvitsee vuosien mittaisen intensiivisen intervention.

Se tarkoittaa:

• oikea-aikaista arviointia
• tarkkaa toimintakyvyn kartoitusta
• oikeiden tukimuotojen valintaa
• palveluiden kohdentamista todelliseen tarpeeseen

Monissa tapauksissa muutaman kuukauden oikea-aikainen tuki voi ehkäistä vuosien mittaisen palvelukierteen.

Johtopäätös

Kysymys ei ole siitä, maksaako varhainen kuntoutus.

Se maksaa.

Todellinen kysymys on:

Kuinka paljon maksaa, jos emme tarjoa sitä?

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että neurokehityksellisten häiriöiden varhainen tunnistaminen ja kohdennettu tuki eivät ole pelkästään kliinisesti perusteltuja. Ne ovat myös taloudellisesti järkeviä investointeja.

Kun tavoitteena on toimintakyvyn vahvistaminen ja raskaampien palveluiden tarpeen vähentäminen, varhainen kuntoutus näyttäytyy usein huomattavasti edullisempana vaihtoehtona kuin myöhemmin tarvittavat korjaavat palvelut.

Lähteet

Chhibber, A., ym. (2021). Global Economic Burden of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. Pharmacoeconomics, 39(4), 399–420.

Sampaio, F., ym. (2021). The cost-effectiveness of treatments for attention deficit-hyperactivity disorder and autism spectrum disorder in children and adolescents: A systematic review. European Child & Adolescent Psychiatry.

Dekkers, T. J., ym. (2021). Cost-Effectiveness and Cost Utility of Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: A Systematic Review. Applied Health Economics and Health Policy.

Reichow, B., ym. (2020). Interventions based on early intensive applied behaviour analysis for autistic children: A systematic review and cost-effectiveness analysis. Health Technology Assessment.

Penner, M., Anagnostou, E., Andoni, L. Y., & Ungar, W. J. (2021). Early intervention for young children with autism spectrum disorder: economic evaluations and long-term outcomes.