Koulupoissaolot eivät ole laiskuutta – mitä niiden taustalla todella on ja miten voimme auttaa?

K. Cheour, PhD

Koulupoissaoloista on tullut merkittävä yhteiskunnallinen haaste

Viime vuosina koulupoissaolot ovat nousseet yhdeksi suurimmista lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvistä huolenaiheista Suomessa. Hyvinvointialueet, koulut ja perheet etsivät ratkaisuja tilanteeseen, jossa yhä useampi lapsi tai nuori viettää huomattavan osan kouluajastaan poissa opetuksesta.

Julkisessa keskustelussa poissaoloihin liittyy edelleen sitkeitä väärinkäsityksiä. Joskus ajatellaan, että poissaolojen taustalla on motivaation puute, liiallinen ruutuaika, kasvatukselliset ongelmat tai nuoren haluttomuus käydä koulua.

Todellisuudessa tutkimukset ja käytännön kliininen työ kertovat aivan toisenlaisen tarinan.

Useimmiten koulupoissaolot eivät ole syy vaan seuraus.

Ne ovat merkki siitä, että jokin lapsen tai nuoren elämässä ei toimi.

Koulupoissaolo on oire, ei diagnoosi

Koulupoissaolo ei ole itsenäinen häiriö.

Se on käyttäytymisen muoto, jonka taustalla voi olla hyvin erilaisia tekijöitä.

Esimerkiksi:

• ahdistuneisuus
• masennus
• autismikirjo
• ADHD
• oppimisvaikeudet
• koulukiusaaminen
• sosiaaliset haasteet
• perhetilanteen kuormitus
• univaikeudet
• fyysiset sairaudet

Kaksi samalla tavalla koulusta pois jäävää nuorta voivat tarvita täysin erilaisia tukitoimia.

Tämän vuoksi ensimmäinen kysymys ei ole:

“Miten saamme nuoren takaisin kouluun?”

Vaan:

“Miksi kouluun tuleminen on muuttunut niin vaikeaksi?”

 

Ahdistuneisuus on yksi yleisimmistä taustatekijöistä

Monien koulupoissaolojen taustalla on ahdistuneisuutta.

Nuori voi pelätä esimerkiksi:

• epäonnistumista
• sosiaalisia tilanteita
• esiintymistä
• arviointia
• kiusatuksi tulemista

Aluksi poissaolo voi koskea yhtä oppituntia tai yksittäistä koulupäivää.

Vähitellen poissaolot lisääntyvät.

Mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä vaikeammaksi kouluun palaaminen usein muuttuu.

Tämä ei johdu tahdonvoiman puutteesta vaan siitä, että välttely hetkellisesti vähentää ahdistusta ja alkaa siksi ylläpitää ongelmaa.

 

Neurokirjon nuoret ovat yliedustettuina

Käytännön työssä huomataan usein, että merkittävä osa pitkittyneistä koulupoissaoloista liittyy neurokehityksellisiin erityispiirteisiin.

Autismikirjon nuori voi kuormittua esimerkiksi:

• melusta
• jatkuvista sosiaalisista tilanteista
• epäselvistä odotuksista
• muutoksista rutiineissa
•  

ADHD-nuorella puolestaan haasteita voivat aiheuttaa:

• toiminnanohjauksen vaikeudet
• koulutehtävien kasaantuminen
• jatkuvat epäonnistumisen kokemukset
• heikko pystyvyyden tunne

Jos nämä taustatekijät jäävät tunnistamatta, poissaoloihin puututaan helposti väärillä keinoilla.

 

Oppimisvaikeudet voivat jäädä vuosiksi piiloon

Kaikki oppimisvaikeudet eivät näy heti.

Moni lapsi pärjää alakoulussa kohtuullisesti, mutta vaikeudet alkavat näkyä vasta ylemmillä luokilla, kun opiskelun vaatimukset kasvavat.

Lukivaikeus, matematiikan oppimisvaikeus tai laajemmat kognitiiviset haasteet voivat johtaa tilanteeseen, jossa koulunkäynti alkaa tuntua jatkuvalta epäonnistumiselta.

Jos jokainen koulupäivä sisältää kokemuksen siitä, ettei pärjää muiden tahdissa, motivaatio ja hyvinvointi alkavat väistämättä kärsiä.

Tällöin poissaolo voi muodostua keinoksi välttää jatkuvia epäonnistumisen kokemuksia.

 

Miksi pelkkä poissaoloihin puuttuminen ei riitä?

Monet interventiot keskittyvät poissaolojen määrään.

Poissaolojen seuranta on tärkeää, mutta yksinään se ei ratkaise ongelmaa.

Jos taustalla on:

• tunnistamaton autismikirjo
• ADHD
• ahdistuneisuushäiriö
• oppimisvaikeus
• kiusaaminen

poissaoloihin puuttuminen ilman taustasyiden selvittämistä voi jopa lisätä kuormitusta.

Vaikuttavin työ alkaa yleensä vasta silloin, kun ymmärretään, mikä ylläpitää poissaoloja.

 

Mitä tutkimukset kertovat varhaisesta puuttumisesta?

Tutkimusten mukaan varhainen tunnistaminen on yksi tärkeimmistä koulupoissaolojen ennustetta parantavista tekijöistä.

Mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan:

• sitä helpompaa kouluun palaaminen on
• sitä pienempi on syrjäytymisriski
• sitä vähemmän tarvitaan raskaita palveluita myöhemmin

Pitkittyneet poissaolot puolestaan lisäävät riskiä:

• opintojen keskeytymiseen
• mielenterveyden ongelmiin
• sosiaaliseen eristäytymiseen
• myöhempiin työelämähaasteisiin

 

Miten hyvinvointialueet voivat auttaa?

Koulupoissaolot eivät ratkea yhden ammattilaisen työpanoksella.

Tarvitaan yhteistyötä:

• koulun
• opiskeluhuollon
• perheen
• terveydenhuollon
• mahdollisen kuntoutuksen välillä

Lisäksi tarvitaan palveluita, jotka vastaavat erilaisiin tarpeisiin:

• psykologiset tutkimukset
• kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnit
• neuropsykologiset tutkimukset
• lyhytterapia
• nepsy-valmennus
• perheohjaus
• koulukonsultaatio

Mitä aikaisemmin oikea palvelu löydetään, sitä parempi ennuste nuorella yleensä on.

Serenon ratkaisu koulupoissaoloihin

Sereno auttaa hyvinvointialueita, kouluja ja perheitä tunnistamaan koulupoissaolojen taustalla olevia tekijöitä ja rakentamaan yksilöllisiä ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.

Palveluihimme kuuluvat muun muassa:

• oppimisvaikeuksien tutkimukset
• kognitiivisen toimintakyvyn tutkimukset
• ADHD-arvioinnit
• autismikirjon arvioinnit
• neuropsykologiset tutkimukset
• psykologin keskustelukäynnit
• ratkaisukeskeinen lyhytterapia
• nepsy-valmennus
• vanhempien ohjaus
• koulukonsultaatiot

Tavoitteemme ei ole ainoastaan vähentää poissaoloja vaan auttaa löytämään niiden taustalla olevat syyt ja rakentamaan pysyviä ratkaisuja.

 

Lopuksi

Koulupoissaolot eivät yleensä johdu laiskuudesta, välinpitämättömyydestä tai huonosta kasvatuksesta.

Useimmiten ne kertovat siitä, että lapsi tai nuori kamppailee jonkin sellaisen haasteen kanssa, johon hän ei ole vielä saanut riittävää tukea.

Kun poissaoloja tarkastellaan oireena eikä ongelmana itsessään, voidaan löytää ratkaisuja, jotka tukevat sekä koulunkäyntiä että nuoren hyvinvointia pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointialueiden, koulujen ja perheiden yhteinen tavoite ei ole pelkästään saada nuorta takaisin kouluun. Tavoitteena on rakentaa sellainen arki, jossa koulunkäynti on jälleen mahdollista ja mielekästä.

 

Lähteet

Heyne, D., Gren-Landell, M., Melvin, G., & Gentle-Genitty, C. (2019). Differentiation between school attendance problems. Springer.

Kearney, C. A. (2016). Managing School Absenteeism at Multiple Tiers. Oxford University Press.

Kearney, C. A., & Graczyk, P. (2020). A response to intervention model to promote school attendance and decrease school absenteeism. Child & Youth Care Forum, 49(1), 1–25.

Thambirajah, M. S., Grandison, K. J., & De-Hayes, L. (2008). Understanding School Refusal. Jessica Kingsley Publishers.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Koulupoissaolot ja lasten hyvinvointi Suomessa.

Opetushallitus. (2023). Poissaolojen ehkäiseminen, suunnitelmallinen seuranta ja varhainen puuttuminen.