K. Cheour, PhD

Johdanto

Moni opettaja kohtaa uransa aikana lapsen, joka osallistuu opetukseen, seuraa tarkasti ympäristöään ja näyttää ymmärtävän kaiken, mitä hänelle sanotaan, mutta ei koskaan puhu koulussa.

Vanhemmat puolestaan kertovat usein aivan toisenlaisesta lapsesta.

Kotona lapsi voi olla:

• puhelias
• sosiaalinen
• huumorintajuinen
• aktiivinen keskustelija
• jopa äänekäs

Tämä ristiriita aiheuttaa usein hämmennystä.

Miten on mahdollista, että lapsi puhuu normaalisti kotona mutta ei sano sanaakaan koulussa?

Pitkään ilmiötä pidettiin ujoutena, tahallisuutena tai kasvatuksellisena ongelmana. Nykyinen tutkimus osoittaa kuitenkin selvästi, että kyse on useimmiten ahdistuneisuushäiriöiden ryhmään kuuluvasta ilmiöstä, jota kutsutaan selektiiviseksi mutismiksi.

Varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä ilman tukea selektiivinen mutismi voi vaikuttaa merkittävästi lapsen koulunkäyntiin, sosiaaliseen kehitykseen, itsetuntoon ja myöhempään mielenterveyteen.

Mitä selektiivinen mutismi tarkoittaa?

Selektiivinen mutismi (Selective Mutism, SM) on häiriö, jossa lapsi kykenee puhumaan normaalisti tietyissä tilanteissa mutta ei puhu toisissa tilanteissa, joissa puhumista odotetaan.

Tyypillisesti lapsi:

• puhuu kotona normaalisti
• ei puhu päiväkodissa tai koulussa
• ei puhu vieraille aikuisille
• ei puhu joillekin ikätovereille
• saattaa kommunikoida eleillä, ilmeillä tai nyökkäyksillä

Kyse ei ole siitä, ettei lapsi osaisi puhua.

Kyse ei myöskään ole siitä, ettei hän haluaisi puhua.

Tutkimusten mukaan useimmat lapset haluaisivat osallistua keskusteluun, mutta voimakas ahdistus estää puhumisen.

Monet selektiivisestä mutismista kärsivät lapset kuvaavat myöhemmin kokemusta niin, että sanat ikään kuin juuttuvat kurkkuun tai keho ei tottele, vaikka mieli haluaisi puhua.

Kuinka yleinen selektiivinen mutismi on?

Selektiivinen mutismi on harvinaisempi kuin ADHD tai autismikirjo, mutta ei kuitenkaan erityisen harvinainen.

Tutkimusten mukaan esiintyvyys on noin 0,2–1 % lapsista.

Tämä tarkoittaa, että keskikokoisessa koulussa voi olla useita oppilaita, joilla on selektiivinen mutismi tai sen lievempiä muotoja.

Miksi selektiivinen mutismi näkyy erityisesti koulussa?

Koulu on yksi vaativimmista sosiaalisista ympäristöistä, joita lapsi kohtaa.

Koulussa lapselta odotetaan jatkuvasti:

• vastaamista kysymyksiin
• keskusteluun osallistumista
• ääneen lukemista
• ryhmätyöskentelyä
• esiintymistä
• uusien ihmisten kohtaamista

Lapselle, jolla on voimakasta sosiaalista ahdistusta, nämä tilanteet voivat tuntua ylivoimaisilta.

Moni selektiivisestä mutismista kärsivä lapsi puhuu kotona täysin normaalisti, koska koti on turvallinen ja ennustettava ympäristö.

Koulussa ahdistus aktivoituu huomattavasti voimakkaammin.

Tämän vuoksi ongelma havaitaan usein ensimmäisen kerran juuri koulussa.

Onko selektiivinen mutismi vain äärimmäistä ujoutta?

Ei.

Vaikka ujous ja selektiivinen mutismi voivat näyttää ulospäin samankaltaisilta, kyse ei ole samasta ilmiöstä.

Ujo lapsi yleensä:

• puhuu ainakin jonkin verran uusissa tilanteissa
• rentoutuu ajan myötä
• pystyy yleensä vastaamaan kysymyksiin

Selektiivisestä mutismista kärsivä lapsi puolestaan:

• ei kykene puhumaan tietyissä tilanteissa
• voi pysyä täysin puhumattomana kuukausia tai vuosia
• kokee usein voimakasta ahdistusta puhumisen yhteydessä

Tutkimusten perusteella selektiivinen mutismi liittyy hyvin vahvasti sosiaaliseen ahdistukseen.

Mitkä tekijät aiheuttavat selektiivistä mutismia?

Ahdistusherkkyys

Vahvin tunnettu riskitekijä on taipumus ahdistuneisuuteen.

Monilla lapsilla esiintyy:

• sosiaalista ahdistusta
• eroahdistusta
• voimakasta jännittämistä
• huolta muiden arvioinnista

Temperamentti

Tutkimuksissa on havaittu, että monet lapset ovat jo varhain:

• varautuneita
• herkkiä uusille tilanteille
• hitaasti lämpeneviä

Tällainen temperamentti ei ole ongelma itsessään, mutta se voi lisätä selektiivisen mutismin riskiä.

Neurokehitykselliset tekijät

Viime vuosina on havaittu, että selektiivinen mutismi esiintyy tavallista useammin lapsilla, joilla on:

• autismikirjon piirteitä
• ADHD
• kielellisiä vaikeuksia
• sensorisen prosessoinnin haasteita

Puheen ja kielen vaikeudet

Osalla lapsista esiintyy:

• artikulaatiovaikeuksia
• kielellisiä erityisvaikeuksia
• epävarmuutta omasta puheestaan

Tämä voi lisätä puhumiseen liittyvää ahdistusta.

Mitä tapahtuu, jos ongelmaa ei tunnisteta?

Ilman tukea selektiivinen mutismi voi vaikuttaa lähes kaikkiin koulunkäynnin osa-alueisiin.

Tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä:

• sosiaaliseen eristäytymiseen
• yksinäisyyteen
• kiusaamisriskiin
• alhaiseen itsetuntoon
• koulusuoriutumisen heikkenemiseen
• myöhempään sosiaaliseen ahdistukseen
• masennusoireisiin

Monet lapset oppivat selviytymään olemalla mahdollisimman näkymättömiä.

He eivät pyydä apua.

He eivät esitä kysymyksiä.

He eivät kerro, jos eivät ymmärrä opetusta.

Mitkä koulun toimintatavat voivat pahentaa tilannetta?

Tutkimusten mukaan erityisen haitallisia voivat olla:

Pakottaminen

Esimerkiksi:

• “Sano nyt ääneen.”
• “Kyllä sinä osaat.”
• “Ei tarvitse jännittää.”

Vaikka tarkoitus on kannustaa, lapsi kokee tilanteen usein painostavana.

Julkinen huomio

Jos koko luokka seuraa lapsen puhumista, ahdistus yleensä kasvaa.

Tottelemattomuudeksi tulkitseminen

Selektiivinen mutismi ei ole uhmakkuutta.

Kyse ei ole yhteistyöstä kieltäytymisestä.

Kyse on ahdistuksesta.

Liiallinen huomion kohdistaminen puhumiseen

Jos jokainen sana saa suuren huomion, lapsen kokema suorituspaine voi kasvaa.

Mitkä hoitomuodot ovat tutkimusten mukaan tehokkaimpia?

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT)

Tällä hetkellä vahvin tutkimusnäyttö liittyy kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (KKT).

KKT:n tavoitteena on:

• vähentää puhumiseen liittyvää ahdistusta
• lisätä turvallisuuden tunnetta
• vahvistaa itseluottamusta
• harjoitella uusia toimintatapoja asteittain

KKT ei perustu pakottamiseen vaan hallittuihin ja turvallisiin harjoituksiin.

Asteittainen altistaminen

Altistaminen on yksi tehokkaimmista menetelmistä.

Puhumista harjoitellaan pienin askelin tilanteissa, jotka herättävät vain lievää ahdistusta.

Vähitellen siirrytään haastavampiin tilanteisiin.

Ärsykehäivytys (Stimulus Fading)

Lapsi alkaa puhua turvallisessa tilanteessa.

Sen jälkeen uusia henkilöitä lisätään mukaan vähitellen.

Shaping

Kaikkea viestintää vahvistetaan asteittain:

• ele
• nyökkäys
• kuiskaus
• sana
• lause
• keskustelu

Vanhempien ja koulun yhteistyö

Tutkimusten mukaan parhaat tulokset saavutetaan, kun:

• vanhemmat
• opettajat
• psykologi
• mahdollinen puheterapeutti

toimivat yhteisen suunnitelman mukaisesti.

Lääkehoito

Vaikeissa tapauksissa voidaan harkita myös SSRI-lääkitystä osana kokonaisvaltaista hoitoa erityisesti silloin, kun ahdistuneisuus on voimakasta.

Mitä opettajan tulisi tehdä?

Opettaja ei voi parantaa selektiivistä mutismia yksin.

Hän voi kuitenkin vaikuttaa merkittävästi lapsen kokemaan turvallisuuteen.

Hyviä käytäntöjä ovat:

• puhumisen mahdollistaminen ilman painostusta
• vaihtoehtoisten vastaustapojen salliminen
• pienryhmien hyödyntäminen
• turvallisten vertaissuhteiden tukeminen
• ennakoitavuuden lisääminen
• yhteistyö vanhempien kanssa

Tavoitteena ei ole saada lasta puhumaan heti.

Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa puhuminen vähitellen muuttuu mahdolliseksi.

Serenon ratkaisu selektiivisen mutismin arviointiin ja kuntoutukseen

Selektiivinen mutismi vaatii usein huolellista arviointia, sillä sen taustalla voi esiintyä samanaikaisesti ahdistuneisuutta, autismikirjon piirteitä, ADHD:ta tai kielellisiä haasteita.

Sereno tarjoaa:

• psykologisia arviointeja
• neuropsykologisia tutkimuksia
• autismi- ja ADHD-arviointeja
• psykologin keskustelukäyntejä
• vanhempien ohjausta
• koulukonsultaatiota
• KKT-pohjaisia interventioita
• ahdistuneisuuden hoitoon liittyvää ohjausta

Tavoitteena ei ole pelkästään lisätä puhumista vaan auttaa lasta osallistumaan täysipainoisemmin koulun, kodin ja sosiaalisen elämän tilanteisiin.

Lopuksi

Selektiivinen mutismi on paljon enemmän kuin ujoutta.

Kyseessä on usein voimakkaaseen ahdistukseen liittyvä häiriö, joka voi vaikuttaa merkittävästi lapsen koulunkäyntiin, sosiaaliseen kehitykseen ja hyvinvointiin.

Hyvä uutinen on, että tutkimusten mukaan varhainen tunnistaminen ja oikein kohdennetut interventiot ovat usein erittäin tehokkaita.

Mitä aikaisemmin lapsi saa tukea, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on löytää oma äänensä myös koulussa.

Lähteet

American Psychiatric Association. (2022). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (5th ed., text rev.).

Bergman, R. L., Gonzalez, A., Piacentini, J., & Keller, M. L. (2013). Integrated behavior therapy for selective mutism. Behavior Therapy, 44(4), 680–689.

Kotrba, K. (2015). Selective Mutism: An Assessment and Intervention Guide for Therapists, Educators & Parents. PESI Publishing.

Muris, P., & Ollendick, T. H. (2021). Children who are anxious in silence: A review on selective mutism. Clinical Child and Family Psychology Review, 24(2), 151–169.

Oerbeck, B., Stein, M. B., Wentzel-Larsen, T., Langsrud, Ø., & Kristensen, H. (2018). A randomized controlled trial of a home and school-based intervention for selective mutism. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 59(7), 752–761.

Sharp, W. G., Sherman, C., & Gross, A. M. (2007). Selective mutism and anxiety: A review of the current conceptualization of the disorder. Journal of Anxiety Disorders, 21(4), 568–579.