Jokainen lapsi kokee ajoittain voimakkaita tunteita. Hän voi turhautua, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, jännittää uusia tilanteita tai kuormittua ympäristön aistiärsykkeistä. Tunteiden hallitseminen on tärkeä osa lapsen kehitystä.

Monille autismikirjon lapsille tunteiden säätely voi kuitenkin olla erityisen haastavaa. Tutkimukset osoittavat, että autismikirjon lapsilla ja nuorilla on keskimääräistä enemmän vaikeuksia tunnistaa, ilmaista ja säädellä tunteitaan. Nämä haasteet voivat näkyä ulospäin esimerkiksi aggressiivisuutena tai ylivilkkautena, mutta myös sisäänpäin suuntautuvina oireina, kuten ahdistuksena, masennuksena tai vetäytymisenä.

Hyvä uutinen on, että tunteiden säätely on taito, jota voidaan harjoitella ja kehittää. Yksi tehokkaimmista tavoista tukea tätä kehitystä on yhteissäätely eli co-regulation.

Mitä yhteissäätely tarkoittaa?

Ennen kuin lapsi pystyy säätelemään tunteitaan itsenäisesti, hän tarvitsee aikuisen apua niiden hallitsemiseen.

Tätä prosessia kutsutaan yhteissäätelyksi.

Yhteissäätelyssä vanhempi tai muu turvallinen aikuinen tarjoaa lapselle emotionaalista tukea, ohjausta ja rauhoittavaa läsnäoloa silloin, kun lapsi kokee voimakkaita tunteita. Toistuvien turvallisten kokemusten kautta lapsi oppii vähitellen tunnistamaan tunteitaan, käyttämään erilaisia selviytymiskeinoja ja palautumaan kuormittavista tilanteista omatoimisemmin.

Toisin sanoen itsesäätely alkaa yhteissäätelystä.

Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi, hänen hermostonsa pystyy vähitellen rauhoittumaan. Samalla hän oppii taitoja, joita hän voi tulevaisuudessa käyttää myös ilman aikuisen apua.

Osaatko itse säädellä tunteitasi?

Monet vanhemmat keskittyvät opettamaan tunnetaitoja lapselleen, mutta yhteissäätely alkaa aina aikuisesta.

Vanhemman, joka on itse voimakkaasti stressaantunut, kuormittunut tai tunteidensa vallassa, on usein vaikeampi auttaa lastaan rauhoittumaan.

Siksi yksi tärkeimmistä kysymyksistä on:

Kuinka hyvin minä säättelen omia tunteitani?

Tunnista omat tunneherkät tilanteesi

Minkälaiset tilanteet saavat sinut tuntemaan vihaa, pelkoa, turhautumista tai ahdistusta?

Miltä nämä tunteet tuntuvat kehossasi?

Huomaatko esimerkiksi:

• hartioiden jännittymistä
• sydämen sykkeen kiihtymistä
• äänen korottamista
• levottomuutta

Kun opit tunnistamaan omat tunnereaktiosi, pystyt hallitsemaan niitä paremmin ennen kuin ne vaikuttavat vuorovaikutukseen lapsesi kanssa.

Pohdi suhtautumistasi tunteisiin

Monet meistä ovat kasvaneet kuullen lauseita kuten:

• “Älä itke.”
• “Rauhoitu nyt.”
• “Ei tuollaisesta tarvitse suuttua.”
• “Lopeta yliherkkä reagointi.”

Tällaiset viestit voivat vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme omiin tunteisiimme ja lastemme tunteisiin.

Terve tunnekehitys perustuu ajatukseen, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Tavoitteena ei ole poistaa tunteita, vaan oppia ilmaisemaan ja käsittelemään niitä rakentavalla tavalla.

Harjoittele omia rauhoittumiskeinojasi

Vanhemmankin kannattaa rakentaa oma työkalupakkinsa stressaavia tilanteita varten.

Hyviä keinoja voivat olla esimerkiksi:

• syvähengitys
• mindfulness-harjoitukset
• progressiivinen lihasrentoutus
• liikunta
• lyhyet tauot
• keskustelu läheisten kanssa

Mitä paremmin pystyt säätelemään omia tunteitasi, sitä helpompi sinun on auttaa lastasi tekemään samoin.

Kuinka vanhempi voi auttaa lasta yhteissäätelyssä?

1. Luo lämmin ja turvallinen suhde

Tutkimukset osoittavat, että lapset oppivat tunnetaitoja parhaiten silloin, kun he kokevat olevansa hyväksyttyjä, ymmärrettyjä ja turvassa.

Lapsi, joka tietää vanhempansa olevan hänen tukenaan vaikeinakin hetkinä, uskaltaa harjoitella uusia taitoja ja toipuu paremmin epäonnistumisista.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki käyttäytyminen hyväksyttäisiin sellaisenaan. Sen sijaan viesti on:

“Rakastan sinua myös silloin, kun sinulla on vaikeaa.”

Turvallista suhdetta voi vahvistaa esimerkiksi:

• kuuntelemalla lasta aidosti
• osoittamalla ymmärrystä hänen tunteilleen
• kannustamalla yrittämään uudelleen
• huomaamalla onnistumiset
• viettämällä myönteistä aikaa yhdessä

Muista, että käyttäytyminen on usein viestintää. Moni autismikirjon lapsi ilmaisee kuormitusta käyttäytymisellään ennen kuin osaa kertoa siitä sanallisesti.

2. Rakenna ympäristö, joka tukee itsesäätelyä

Monia tunne-elämän haasteita voidaan vähentää muokkaamalla ympäristöä lapselle sopivammaksi.

Autismikirjon lapset hyötyvät usein:

• selkeistä rutiineista
• ennakoitavuudesta
• visuaalisista aikatauluista
• etukäteisvaroituksista muutoksiin
• rauhallisista tiloista
• säännöllisistä tauoista

Tavoitteena ei ole poistaa kaikkia haasteita lapsen elämästä, vaan vähentää tarpeetonta kuormitusta, jotta voimavaroja jää oppimiseen ja hyvinvointiin.

Huomiota kannattaa kiinnittää myös:

• unen määrään
• ravitsemukseen
• sairasteluun
• aistikuormitukseen
• sosiaalisiin vaatimuksiin

Nämä kaikki vaikuttavat merkittävästi lapsen kykyyn säädellä tunteitaan.

3. Näytä mallia tunnetaidoista

Lapset oppivat paljon tarkkailemalla ympärillään olevia aikuisia.

Voit mallintaa tunnetaitoja esimerkiksi sanallistamalla omia tunteitasi:

“Minua turhauttaa juuri nyt, joten hengitän muutaman kerran rauhallisesti.”

“Jännitin tätä tapaamista, mutta muistutin itseäni siitä, että olin valmistautunut hyvin.”

Näin lapsi oppii, että tunteet ovat normaali osa elämää ja että niiden kanssa voi toimia rakentavasti.

Voit myös auttaa lasta tunnistamaan tunteiden kehollisia merkkejä:

• Miltä jännitys tuntuu kehossa?
• Miltä viha tuntuu?
• Entä ilo tai innostus?

Tunteiden tunnistaminen on usein ensimmäinen askel niiden säätelyyn.

Kuinka paljon yhteissäätelyä autismikirjon lapsi tarvitsee?

Tarve vaihtelee yksilöllisesti.

Pieni lapsi tarvitsee yleensä paljon enemmän tukea kuin nuori tai aikuinen. Toisaalta myös vanhemmat autismikirjon henkilöt voivat tarvita tavallista enemmän tukea kuormittavissa elämäntilanteissa, kuten muuttojen, opintojen tai työelämän muutosten yhteydessä.

Myös temperamentti, kommunikointitaidot, aistiherkkyydet ja ahdistuneisuus vaikuttavat siihen, kuinka paljon yhteissäätelyä henkilö tarvitsee.

On tärkeää muistaa, ettei yhteissäätelyn tarve ole merkki heikkoudesta. Myös aikuiset hakevat tukea läheisiltään vaikeina hetkinä.

Milloin siirtyä kohti itsesäätelyä?

Yhteissäätelyn tavoitteena ei ole riippuvuus vaan itsenäisyys.

Kun lapsi alkaa hallita erilaisia tunnetaitoja, vanhempi voi vähitellen siirtää enemmän vastuuta lapselle.

Voit esimerkiksi kysyä:

• “Mikä voisi auttaa sinua rauhoittumaan juuri nyt?”
• “Mitä keinoa haluaisit kokeilla?”
• “Mikä auttoi viimeksi?”

Monet autismikirjon lapset hyötyvät visuaalisista tuista, jotka muistuttavat erilaisista rauhoittumiskeinoista, kuten:

• syvähengitys
• tauon pitäminen
• liikkuminen
• musiikin kuunteleminen
• aistivälineiden käyttö
• avun pyytäminen

Vähitellen lapsi oppii tunnistamaan omat tunteensa aiemmin, valitsemaan sopivia selviytymiskeinoja ja palautumaan kuormittavista tilanteista yhä itsenäisemmin.

Lopuksi

Tunteiden säätely on elinikäinen oppimisprosessi. Autismikirjon lapsilla siihen voi liittyä erityisiä haasteita, mutta oikeanlaisella tuella nämä taidot voivat kehittyä merkittävästi.

Yhteissäätely ei tarkoita lapsen tunteiden kontrollointia. Sen tarkoituksena on auttaa lasta tuntemaan olonsa riittävän turvalliseksi, jotta hän voi oppia ymmärtämään, ilmaisemaan ja säätelemään tunteitaan.

Jokainen rauhallinen keskustelu, lohduttava hetki ja myönteinen kohtaaminen rakentaa pohjaa lapsen tuleville tunnetaidoille ja hyvinvoinnille.

Lähteet

Murray, D. W., Rosanbalm, K., Christopoulos, C., & Hamoudi, A. (2015). Self-Regulation and Toxic Stress: Foundations for Understanding Self-Regulation From an Applied Developmental Perspective. OPRE Report #2015-21.

Ting, V., & Weiss, J. A. (2017). Emotion regulation and parent co-regulation in children with autism spectrum disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 47(3), 680–689. https://doi.org/10.1007/s10803-016-3009-9