K. Cheour, PhD
Johdanto
Soveltava käyttäytymisanalyysi eli ABA (Applied Behavior Analysis) on yksi maailman tutkituimmista autismikirjon kuntoutusmenetelmistä. Samalla se on myös yksi kiistanalaisimmista.
Erityisesti sosiaalisessa mediassa ABA:sta keskustellaan usein hyvin mustavalkoisesti. Toiset kuvaavat sitä tehokkaimpana autismikuntoutuksen muotona. Toiset puolestaan väittävät sen olevan vahingollista, traumatisoivaa tai yritys tehdä autismikirjon henkilöistä neurotyypillisiä.
Todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi.
Viime vuosina autismiyhteisö, tutkijat ja käyttäytymisanalyytikot ovat käyneet laajaa keskustelua siitä, millaista kuntoutuksen tulisi olla. Tämän keskustelun seurauksena ABA on muuttunut merkittävästi verrattuna siihen, millaista se oli vuosikymmeniä sitten.
Nykyään yhä useammat ammattilaiset kysyvät:
Voiko ABA olla neuroaffirmatiivista?
Vastaus on kyllä.
Mutta vain silloin, kun kuntoutuksen tavoitteet, menetelmät ja arvot ovat neuroaffirmatiivisia.
Mikä ABA oikeastaan on?
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että ABA tarkoittaisi tiettyä yksittäistä opetusmenetelmää.
Todellisuudessa ABA on käyttäytymistiede.
Se tutkii:
- miten ihmiset oppivat
- miten ympäristö vaikuttaa käyttäytymiseen
- miten taitoja voidaan opettaa tehokkaasti
- miten ongelmallisia tilanteita voidaan ymmärtää
ABA ei ole yksittäinen harjoitusohjelma.
ABA ei myöskään ole sama asia kuin pöydän ääressä tehtävä harjoittelu.
Käyttäytymisanalyysiä voidaan soveltaa esimerkiksi:
- autismikuntoutuksessa
- ADHD-kuntoutuksessa
- koulutuksessa
- työelämässä
- urheiluvalmennuksessa
- kuntoutuksessa
- mielenterveystyössä
Mistä ABA:n huono maine on tullut?
Jotta keskustelu olisi rehellistä, on tärkeää tunnistaa myös ABA:n historia.
1960–1980-luvuilla osa ABA-ohjelmista perustui tavoitteisiin, joita nykyisin pidettäisiin ongelmallisina.
Joissakin ohjelmissa pyrittiin esimerkiksi:
- vähentämään autistiselta näyttävää käyttäytymistä
- lisäämään katsekontaktia riippumatta lapsen kokemuksesta
- vähentämään stimmailua ilman toiminnallista syytä
- opettamaan mahdollisimman neurotyypillistä käyttäytymistä
Nykyisin monet autismikirjon aikuiset ovat kertoneet kokeneensa tällaiset tavoitteet haitallisina.
Nämä kokemukset tulee ottaa vakavasti.
Samalla on tärkeää huomata, että nämä käytännöt eivät edusta kaikkea ABA:a eivätkä monien nykyisten käyttäytymisanalyytikoiden toimintaa.
Mitä neuroaffirmatiivisuus tarkoittaa ABA:ssa?
Neuroaffirmatiivinen ABA lähtee liikkeelle yhdestä keskeisestä kysymyksestä:
“Miten voimme auttaa tätä henkilöä elämään parempaa elämää omana itsenään?”
Ei:
“Miten voimme saada tämän henkilön näyttämään mahdollisimman neurotyypilliseltä?”
Tämä ero vaikuttaa kaikkeen kuntoutuksessa.
Tavoitteet ratkaisevat
Neuroaffirmatiivisen ABA:n tärkein kysymys on:
Mitä taitoa opetetaan ja miksi?
Esimerkiksi seuraavat tavoitteet ovat yleensä neuroaffirmatiivisia:
- kommunikaation lisääminen
- oman tahdon ilmaiseminen
- itsenäistymistaidot
- turvallisuustaidot
- tunnetaidot
- leikkitaidot
- opiskelutaidot
- toiminnanohjaustaidot
Sen sijaan tavoitteita kuten:
- katso silmiin
- istu kädet paikallaan
- lopeta kaikki stimmailu
- käyttäydy mahdollisimman normaalisti
ei voida pitää neuroaffirmatiivisina pelkästään siksi, että ne näyttävät ulkoisesti toivotuilta.
Tavoitteen tulee hyödyttää ensisijaisesti asiakasta itseään.
Stimmailu ei ole automaattisesti ongelma
Yksi suurimmista muutoksista nykyaikaisessa ABA:ssa liittyy stimmailuun.
Stimmailulla tarkoitetaan esimerkiksi:
- käsien heiluttamista
- keinumista
- esineiden pyörittämistä
- ääntelyä
Aikaisemmin stimmailua pyrittiin usein vähentämään.
Nykyään tiedetään, että stimmailu voi olla tärkeä:
- itsesäätelyn keino
- stressinhallintakeino
- aistitiedon käsittelykeino
Neuroaffirmatiivinen ABA ei pyri poistamaan stimmailua vain siksi, että se näyttää erilaiselta.
Interventioita harkitaan ainoastaan silloin, jos käyttäytyminen:
- aiheuttaa kipua
- aiheuttaa vaaraa
- estää oppimista
- estää osallistumista
Katsekontakti ei ole kuntoutuksen päätavoite
Tutkimukset osoittavat, että monet autismikirjon henkilöt kokevat katsekontaktin kuormittavana.
Neuroaffirmatiivinen ABA ei lähde siitä oletuksesta, että hyvä vuorovaikutus edellyttäisi katsekontaktia.
Tärkeämpää on kysyä:
- Kuunteleeko lapsi?
- Ymmärtääkö hän viestin?
- Pystyykö hän kommunikoimaan?
Jos vastaus on kyllä, katsekontakti ei välttämättä ole tarpeellinen tavoite.
Assent – asiakkaan suostumus on tärkeä
Viime vuosina ABA:ssa on korostettu yhä enemmän assent-ajattelua.
Assent tarkoittaa asiakkaan aktiivista myötävaikutusta ja osallistumishalukkuutta.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ammattilainen tarkkailee:
- vetäytymistä
- kuormittumista
- turhautumista
- stressin merkkejä
Jos lapsi osoittaa jatkuvasti, ettei halua osallistua tilanteeseen, ammattilaisen tehtävä on pohtia miksi.
Ratkaisuna ei ole harjoittelun väkisin lisääminen.
Funktionaalinen arviointi tukee neuroaffirmatiivisuutta
Yksi ABA:n vahvuuksista on funktionaalinen arviointi.
Sen sijaan että kysyttäisiin:
“Miten saamme tämän käyttäytymisen loppumaan?”
kysytään:
“Miksi käyttäytyminen tapahtuu?”
Esimerkiksi aggressiivisen käyttäytymisen taustalla voi olla:
- kipu
- aistikuormitus
- kommunikaation vaikeus
- epäselvät odotukset
- liian korkeat vaatimukset
Tällöin ratkaisu ei ole pelkkä käyttäytymisen vähentäminen.
Ratkaisu on ympäristön muuttaminen ja uusien taitojen opettaminen.
Neuroaffirmatiivinen ABA keskittyy elämänlaatuun
Nykyaikaisessa käyttäytymisanalyysissä puhutaan yhä enemmän elämänlaadusta.
Kuntoutuksen onnistumista ei arvioida pelkästään sen perusteella:
- kuinka monta taitoa opittiin
- kuinka paljon käyttäytyminen muuttui
Vaan myös sen perusteella:
- onko henkilö onnellisempi
- onko hän itsenäisempi
- onko hänellä enemmän valinnanmahdollisuuksia
- voiko hän ilmaista omia tarpeitaan
- osallistuuko hän enemmän itseään kiinnostaviin asioihin
Voivatko ABA ja neuroaffirmatiivisuus siis kulkea yhdessä?
Kyllä voivat.
Mutta vain silloin, kun kuntoutuksen tavoitteena ei ole poistaa autismia.
Neuroaffirmatiivinen ABA ei pyri tekemään lapsesta neurotyypillistä.
Sen tavoitteena on:
- lisätä kommunikaatiota
- lisätä itsenäisyyttä
- vähentää kärsimystä
- lisätä osallisuutta
- vahvistaa itsemääräämisoikeutta
- parantaa elämänlaatua
Tällöin ABA ei ole ristiriidassa neuroaffirmatiivisuuden kanssa.
Päinvastoin.
Monet käyttäytymisanalyysin työkalut voivat auttaa saavuttamaan juuri niitä tavoitteita, joita neuroaffirmatiivinen lähestymistapa pitää tärkeinä.
Mitä tämä tarkoittaa Serenossa?
Serenossa soveltavaa käyttäytymisanalyysiä käytetään taitojen opettamiseen, ei persoonallisuuden muuttamiseen.
Tavoitteena ei ole tehdä lapsesta vähemmän autistista.
Tavoitteena on auttaa häntä:
- kommunikoimaan
- oppimaan
- osallistumaan
- ilmaisemaan tarpeitaan
- toimimaan mahdollisimman itsenäisesti
Samalla kunnioitamme jokaisen lapsen yksilöllistä tapaa olla ja oppia.
Autismi ei ole virhe, joka pitäisi korjata.
Mutta monet autismikirjon henkilöt hyötyvät taidoista, jotka lisäävät heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan elämäänsä.
Juuri näiden taitojen opettamiseen ABA parhaimmillaan keskittyy.
Yhteenveto
Kysymys ei ole siitä, voiko ABA olla neuroaffirmatiivista.
Kysymys on siitä, miten ABA:a toteutetaan.
Jos tavoitteena on tehdä henkilöstä mahdollisimman neurotyypillinen, lähestymistapa ei ole neuroaffirmatiivinen.
Jos tavoitteena on lisätä hyvinvointia, itsemääräämisoikeutta, kommunikaatiota, osallisuutta ja elämänlaatua, ABA voi olla täysin neuroaffirmatiivinen menetelmä.
Lopulta tärkein kysymys ei ole, mitä menetelmää käytetään.
Tärkein kysymys on, hyödyttääkö kuntoutus aidosti asiakasta itseään.
Lähteet
Leaf, J. B., Cihon, J. H., Ferguson, J. L., Milne, C. M., Leaf, R., & McEachin, J. (2022). Concerns about ABA-based intervention: An evaluation and recommendations. Journal of Autism and Developmental Disorders, 52(6), 2838–2853.
Morris, C., Detrick, J., & Peterson, S. M. (2021). Assent-based practice in behavior analysis. Behavior Analysis in Practice, 14(4), 1011–1022.
Rajaraman, A., Hanley, G. P., Gover, H. C., & Staubitz, J. E. (2022). Minimizing escalation by treating dangerous behavior with informed consent, assent, and trauma-informed care. Behavior Analysis in Practice, 15(2), 451–468.
Taylor, B. A., LeBlanc, L. A., & Nosik, M. R. (2019). Compassionate care in behavior analytic treatment. Behavior Analysis in Practice, 12(3), 654–666.
Weiss, M. J., Delmolino, L., & Luce, S. C. (2023). Neurodiversity, autism, and applied behavior analysis. Behavior Analysis in Practice, 16(4), 1085–1098.