Blogi › Nepsy
Käyttäytyminen on viesti
Kun lapsi lyö, huutaa, pakenee tai kieltäytyy, ympäristön ensimmäinen tulkinta on usein moraalinen: hän on uhmakas, hän hakee huomiota, hän testaa rajoja. Käyttäytymistieteellinen tutkimus tarjoaa toisen, käyttökelpoisemman tulkinnan: käyttäytyminen on viesti. Tämä artikkeli käy läpi, mitä se tarkoittaa käytännössä — miten käyttäytymisen funktio selvitetään, miksi tilalle opettaminen toimii paremmin kuin sammuttaminen ja missä kulkee raja käyttäytymisen, johon kannattaa puuttua, ja käyttäytymisen, joka pitää jättää rauhaan.
Haastavalla käyttäytymisellä tarkoitetaan tutkimuskirjallisuudessa käyttäytymistä, joka voimakkuutensa, tiheytensä tai kestonsa vuoksi vaarantaa ihmisen oman tai muiden turvallisuuden tai rajoittaa merkittävästi hänen osallistumistaan tavanomaisiin ympäristöihin (Emerson & Einfeld 2011). Määritelmässä on olennaista se, mitä siinä ei ole: sanaakaan tahallisuudesta, ilkeydestä tai luonteesta. Haastavuus määritellään seurauksista, ei aikeista.
Avainajatus
Käyttäytyminen ei ole koskaan satunnaista. Se on aina jonkin tarpeen ilmaus — ja usein tehokkain ilmaisukeino, joka ihmisellä juuri nyt on käytössään. Kysymys ei ole ”miten saan tämän loppumaan?” vaan ”mitä tämä ihminen yrittää saavuttaa — ja miten hän voisi saavuttaa sen toisin?”
1. Neljä funktiota: mitä käyttäytymisellä saavutetaan
Vuosikymmenten tutkimus käyttäytymisen funktionaalisesta arvioinnista (Iwata ym. 1994; Beavers, Iwata & Lerman 2013) tiivistyy havaintoon, että valtaosa haastavasta käyttäytymisestä palvelee yhtä tai useampaa neljästä funktiosta:
| Funktio | Mitä käyttäytymisellä saavutetaan | Esimerkki |
|---|---|---|
| Yhteys ja huomio | Toisen ihmisen läsnäolo, reaktio, vuorovaikutus. | Lapsi heittää tavaran lattialle aina, kun aikuinen keskittyy sisarukseen — ja saa välittömästi aikuisen luokseen. |
| Pääsy pois | Vaativan, kuormittavan tai pelottavan tilanteen välttäminen tai keskeytyminen. | Raivokohtaus matematiikan tunnin alussa johtaa käytävään rauhoittumaan — pois tehtävästä. |
| Pääsy johonkin | Esine, toiminta tai asia, jota ihminen haluaa. | Huutaminen kaupassa on aiemmin tuottanut karkkipussin — joskus, ja juuri siksi luotettavasti. |
| Aistisäätely | Käyttäytyminen itsessään tuottaa säätelyä tai helpotusta, ilman toisen ihmisen välitystä. | Keinuminen, hyppiminen tai äänet kuormittavassa tilanteessa laskevat vireyttä. |
Sama käyttäytyminen voi palvella eri ihmisillä — ja samalla ihmisellä eri tilanteissa — eri funktiota. Lyöminen voi olla yhdellä pakoa vaatimuksesta ja toisella ainoa toimiva tapa saada aikuinen luokseen. Juuri siksi mikään yleispätevä ”keinolista haastavaan käyttäytymiseen” ei voi toimia: keino, joka vastaa väärään funktioon, on parhaimmillaan tehoton ja pahimmillaan vahvistaa ongelmaa.
2. Miksi moraalinen tulkinta epäonnistuu
”Hän hakee vain huomiota” on tulkintana lähes oikea ja johtopäätöksenä lähes aina väärä. Jos lapsi hakee huomiota rikkomalla tavaroita, tieto ei ole se, että hän on laskelmoiva — tieto on se, että hänellä on aito yhteyden tarve eikä toimivampaa keinoa sen ilmaisemiseen. Moraalinen tulkinta pysäyttää analyysin (”vika on lapsessa”) juuri siihen kohtaan, josta hyödyllinen analyysi alkaisi (”mikä tarve, missä tilanteissa, millä keinolla se voitaisiin täyttää paremmin”).
Nepsy-lasten kohdalla moraalinen tulkinta on erityisen harhaanjohtava, koska haastavan käyttäytymisen taustalla on tyypillisesti kasautuva kuormitus: aistiärsykkeet, siirtymät, ennakoimattomuus, kielelliset vaatimukset ja sosiaalinen ponnistelu kuluttavat säätelyvoimavaroja pitkin päivää. Se, mikä näyttää räjähdykseltä tyhjästä, on useimmiten eskalaatioketjun viimeinen, näkyvin lenkki — ja ketjun alkupää on ollut nähtävissä kauan ennen räjähdystä (Colvin & Sugai 1989).
”Räjähdys ei ala räjähdyksestä. Se alkaa tunteja aikaisemmin — ja juuri siellä siihen voi vielä vaikuttaa.”
3. Funktion selvittäminen: ABC-havainnointi
Käyttäytymisen funktio ei selviä arvaamalla vaan havainnoimalla. Perustyökalu on ABC-kirjaus, jossa jokaisesta tilanteesta kirjataan kolme asiaa:
- A (antecedent) — mitä tapahtui juuri ennen. Missä oltiin, mitä vaadittiin, kuka oli paikalla, mikä muuttui, millainen kuormitus päivässä oli takana.
- B (behavior) — mitä ihminen konkreettisesti teki. Kuvaus ilman tulkintaa: ei ”raivosi” vaan ”heitti kynän, kaatoi tuolin, poistui luokasta”.
- C (consequence) — mitä käyttäytymisestä seurasi. Mitä ympäristö teki, mitä ihminen sai tai mistä hän pääsi pois.
Kun kirjauksia kertyy kahdesta kolmeen viikkoa, kuvio alkaa näkyä: käyttäytyminen painottuu tiettyihin tilanteisiin ja tuottaa johdonmukaisesti tietyn seurauksen. Se seuraus on funktio-hypoteesi — ja vasta sen jälkeen valitaan keinot. Vaativammissa tilanteissa funktion arviointi tehdään strukturoidusti ammattilaisen johdolla (Hanley ym. 2014), mutta ABC-kirjauksen logiikka on sama kotona, koulussa ja kuntoutuksessa. Serenon materiaaleissa tähän vaiheeseen on kehitetty strukturoitu Funktioseula-työkalu, joka ohjaa havainnoinnin ja hypoteesin muodostamisen vaihe vaiheelta.
4. Tilalle opettaminen: toimivan viestin voima
Kun funktio tiedetään, keskeinen interventio ei ole käyttäytymisen sammuttaminen vaan korvaavan keinon opettaminen: ihmiselle opetetaan toimiva, helpompi tapa saavuttaa sama asia, jonka haastava käyttäytyminen on tähän asti tuottanut. Tätä kutsutaan toiminnalliseksi kommunikaation opettamiseksi (functional communication training, FCT), ja se on yksi vahvimmin dokumentoiduista käyttäytymisinterventioista: alkuperäistutkimuksesta (Carr & Durand 1985) alkaen näyttö sen vaikuttavuudesta on kertynyt sadoista tutkimuksista (Tiger, Hanley & Bruzek 2008).
FCT:n logiikka on suoraviivainen ja syvästi kunnioittava:
- Jos lapsi pakenee tehtävästä raivoamalla, hänelle opetetaan tauon pyytäminen — sanalla, kuvalla tai eleellä — ja pyydetty tauko myönnetään. Aina, heti, erityisesti alussa.
- Jos lapsi saa aikuisen huomion rikkomalla, hänelle opetetaan toimiva tapa kutsua aikuinen — ja kutsuun vastataan nopeammin ja varmemmin kuin rikkomiseen koskaan vastattiin.
- Uuden keinon on oltava helpompi ja tehokkaampi kuin vanhan. Kukaan ei vaihda toimivaa keinoa työläämpään.
Tämä on syytä sanoa suoraan: pelkkä sammuttaminen — käyttäytymisen jättäminen ilman seurausta ilman, että tilalle opetetaan mitään — jättää tarpeen täyttämättä ja johtaa tyypillisesti käyttäytymisen voimistumiseen ennen vaimenemista sekä uusien, usein rajumpien keinojen ilmaantumiseen. Viestin voi vaientaa; tarvetta ei voi.
Avainajatus
Kysymys ei ole koskaan ”miten saan tämän käyttäytymisen loppumaan?” vaan ”minkä toimivan keinon annan tilalle — ja miten varmistan, että se toimii paremmin kuin vanha?” Käyttäytyminen ei lopu, koska se kiellettiin. Se jää pois, koska sitä ei enää tarvita.
5. Ympäristö ensin
Ennen kuin ihmiseltä odotetaan muutosta, tarkistetaan, mitä ympäristössä voi muuttaa. Suuri osa haastavasta käyttäytymisestä vähenee ilman yhtäkään ”kasvatuksellista” toimenpidettä, kun kuormitus mitoitetaan oikein:
- Ennakointi. Päivän rakenne näkyville, siirtymistä varoitetaan, muutokset kerrotaan etukäteen.
- Aistiympäristö. Melu, valaistus, tilan rauhattomuus ja vaatteiden tuntu ovat todellisia kuormitustekijöitä, eivät tekosyitä.
- Vaatimusten mitoitus. Tehtävien pilkkominen, taukojen rakentaminen sisään, kuormittavien tilanteiden ajoitus päivän vahvimpiin hetkiin.
- Palautuminen. Vetäytymismahdollisuus on oikeus ja säätelykeino — ei palkinto, joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä.
6. Mihin ei puututa: stimmaaminen ei ole haastavaa käyttäytymistä
Neuroaffirmatiivinen raja on tässä yksiselitteinen. Itsesäätelevä liikehdintä ja äänet — stimmaaminen — eivät ole haastavaa käyttäytymistä, vaikka ne poikkeaisivat totutusta. Ne ovat säätelyä, ja autistiset ihmiset itse kuvaavat ne keskeiseksi hyvinvoinnin keinoksi (Kapp ym. 2019). Käyttäytymiseen puututaan vain, jos se aidosti vahingoittaa ihmistä itseään tai muita tai estää häntä elämästä omaa elämäänsä — ei siksi, että se näyttää erilaiselta tai häiritsee aikuisen silmää. ”Kädet alas” -tyyppiset tavoitteet eivät kuulu mihinkään laadukkaaseen suunnitelmaan.
Samasta syystä mihinkään suunnitelmaan eivät kuulu rangaistukseen, kipuun tai pelkoon perustuvat menetelmät. Ne voivat tukahduttaa näkyvän käyttäytymisen hetkeksi, mutta ne eivät vastaa tarpeeseen, ne vaurioittavat luottamusta ja niiden hinta maksetaan myöhemmin korkojen kanssa.
Kun käyttäytyminen haastaa — kymmenen askelta
- Varmista ensin turvallisuus ja terveys: kipu, uni, nälkä ja sairaus selittävät enemmän kuin arvataan.
- Kirjoita käyttäytyminen auki ilman tulkintaa: mitä konkreettisesti tapahtuu?
- Aloita ABC-kirjaus ja jatka sitä vähintään kaksi viikkoa.
- Etsi kuvio: missä tilanteissa käyttäytyminen painottuu ja mitä siitä johdonmukaisesti seuraa?
- Muodosta funktio-hypoteesi: mitä ihminen käyttäytymisellä saavuttaa?
- Muuta ensin ympäristöä: ennakointi, aistikuormitus, vaatimusten mitoitus, palautuminen.
- Valitse korvaava keino, joka tuottaa saman asian helpommin — ja opeta se rauhallisissa hetkissä, ei kriisissä.
- Varmista, että uusi keino toimii: pyyntöön vastataan nopeammin ja varmemmin kuin vanhaan käyttäytymiseen.
- Seuraa kirjaamalla, muuttuuko mikään — ja muuta suunnitelmaa datan, älä tunnelman perusteella.
- Hae ammattilaisen tuki, jos käyttäytyminen vaarantaa turvallisuuden tai kuvio ei aukea: funktion arviointi on osaamisaluetta, ei arvailua.
Lopuksi
”Käyttäytyminen on viesti” ei ole korulause vaan työohje. Se velvoittaa aikuisen tekemään sen työn, jonka moraalinen tulkinta ohittaa: selvittämään, mitä ihminen tarvitsee, ja rakentamaan hänelle toimivan tavan saada se. Kun viesti tulee kuulluksi ja tarve täytetyksi paremmalla keinolla, haastavaa käyttäytymistä ei tarvitse sammuttaa — se käy tarpeettomaksi. Ja se on ainoa tapa, jolla muutos kestää.
Lue myös
Haluatko oppia funktioperustaisen työskentelyn käytännössä?
Tutustu Haastava käyttäytyminen -koulutukseen ja Sereno Akatemian koulutuksiin
Lähteet
- Beavers, G. A., Iwata, B. A. & Lerman, D. C. (2013). Thirty years of research on the functional analysis of problem behavior. Journal of Applied Behavior Analysis, 46(1), 1–21.
- Carr, E. G. & Durand, V. M. (1985). Reducing behavior problems through functional communication training. Journal of Applied Behavior Analysis, 18(2), 111–126.
- Colvin, G. & Sugai, G. (1989). Managing Escalating Behavior. Behavior Associates.
- Emerson, E. & Einfeld, S. L. (2011). Challenging Behaviour (3rd ed.). Cambridge University Press.
- Hanley, G. P., Jin, C. S., Vanselow, N. R. & Hanratty, L. A. (2014). Producing meaningful improvements in problem behavior of children with autism via synthesized analyses and treatments. Journal of Applied Behavior Analysis, 47(1), 16–36.
- Iwata, B. A., Dorsey, M. F., Slifer, K. J., Bauman, K. E. & Richman, G. S. (1994). Toward a functional analysis of self-injury. Journal of Applied Behavior Analysis, 27(2), 197–209.
- Kapp, S. K., Steward, R., Crane, L. ym. (2019). ”People should be allowed to do what they like”: Autistic adults’ views and experiences of stimming. Autism, 23(7), 1782–1792.
- Tiger, J. H., Hanley, G. P. & Bruzek, J. (2008). Functional communication training: A review and practical guide. Behavior Analysis in Practice, 1(1), 16–23.
Tämä artikkeli on yleistä psykoedukaatiota eikä korvaa yksilöllistä arviota tai suunnitelmaa. Jos käyttäytyminen vaarantaa turvallisuuden, hae ammattilaisen tuki.
Kirjoittaja
Aiheeseen liittyvä kirja
Kognitiivinen käyttäytymisterapia nepsy-aikuisten kanssa
Katariina Cheour, PhD
Tilaa uutiskirje
Uudet artikkelit ja koulutukset noin kerran kuussa.
Syvenny aiheeseen
Jatka kirjan tai koulutuksen parissa
Kirja
Kognitiivinen käyttäytymisterapia nepsy-aikuisten kanssa
Käytännönläheinen käsikirja KKT:n soveltamiseen nepsy-aikuisten kanssa — menetelmävalikko, josta asiakas valitsee.
KOULUTUS
Sereno Akatemia
Nepsy-lyhytterapeutti
Seitsemän moduulin koulutus neuroaffirmatiivisesta lyhytterapiasta. Soveltuu sote-alan ammattilaisille.
Lue myös
